2. Hevoshistoriani

Olen pienestä asti pitänyt hevosista, mutta kipinä syttyi sukulaisten luona kuopiossa kesällä 2009, jossa pääsin pitämään ronja-nimistä vanhaa shetlanninponitammaa viikon kuin omaani. Kuopiosta palatessani ylipuhuin äitini varaamaan minulle ratsastustunnin, ja pian olimmekin kotimäen talleilla, minä Frida- ponin selässä ja äiti jännittämässä kentän laidalla.

tapetti, myös sukulaistemme hevonen.

Kävin joka viikko tunnilla, ja ratsastelin tallin kilteimmillä poneilla. Pian pääsin kuitenkin koittamaan hieman haastavampaa ja isompaa poniruunaa, dominoa. Se oli menoa. Ratsastin Dominolla lähes vuoden joka viikko. Se oli aluksi todella haastava poni minulle, lähinnä roikuin kyydissä ja poni juoksi kovaa. Haastavan ratsun kanssa opin kuitenkin nopeasti ja tunnit sujuivat aina paremmin ja paremmin. Syksyllä 2010 tuli kamala tieto: tuntitoiminta kotimäellä päättyy. Tuntihevoset myytiin, mukaanlukien rakkaat ponit Selma ja Domino. Vaihdoin tallia metsäkylään.

Metsäkylässä olin käynyt jo pitkään muuten vaan, mutta aloitin vasta sinä syksynä siellä tunneilla. Prinssi oli ollut jo kauan lempiponini, ja päätin että alan sillä ratsastamaan ja kisaamaan. Alku ei sujunut hyvin, prinssi oli erittäin itsepäinen poni ja saattoi joko seistä koko tunnin keskellä maneesia tai pukittaa minut alas. Pikkuhiljaa yhteistyö parani, ja kun 2012 keväällä lopetin sillä ratsastamisen, niin jokaisella tunnilla poni liikkui eteen ja hyppäsi lähes mitä vaan.

laku

Prinssin jälkeen siirryin haastavampaan, osaavampaan ja reippaampaan poniin, rikuun. Rikun kanssa kehityin huimasti parin kuukauden aikana. Riku ei kuitenkaan ollut metsäkylän hevonen, ja se muutti kesän alussa pois. Ratsastelin kesän ja syksyn alun Kossulla ja Lakulla, mutta ns. vakkarihevosta ei minulla ollut. Syksyllä Kossusta tuli yksityinen ja siirryin menemään lakulla joka viikko. Lakun kanssa treenasin ja kisasin kevääseen 2013 saakka, jolloin sillä todettiin kinnerpatti. Se lähti kesäksi laitumelle lepäämään, ja kesällä aloin ratsastelemaan kahdella suokkitammalla, Millalla ja Vadelmalla. Milla oli todella vauhdikas "suokkijyrä", ja sillä pääsinkin kehittymään paljon. Vadelma puolestaan oli vauhdikas ja kokematon. Ratsastin niillä kesään 2014 asti jolloin Milla myytiin yksityiseksi kaverilleni ja Vadelma lähti varsomaan.

milla

vadelma

 Millan ja Vadelman jälkeen loppukesästä tallille tuli nuori eestinhevonen, radar. Radar oli kokematon ja sählä, herkkä nuori jonka kanssa ei sujunut aluksi yhtään. Melko nopeasti kuitenkin löysimme yhteisen sävelen ja pääsimme vuoden aikana valmentautumaan ja kisaamaan paljon. Loppujen lopuksi selvitimme B-merkin esteradan 4virhepisteellä! Melko hyvä suoritus ponilta, joka ei aluksi pysynyt ollenkaan käsissä ja juoksi vain esteistä ohi.

radar 

Tasoani en osaa arvioida, mutta ratana olen mennyt todistetusti B-merkin radan verran, jossa on teknisiä tehtäviä sekä esteitä 80cm asti. Minulla on myös C-merkki, koulukokeesta prosentit päälle 70 ja estekokeesta 4virhepistettä. Ypäjällä pitäisi kolmessa vuodessa kehittyä blogin nimen mukaisesti helppo A- tasoiseksi. Vähän kyllä hirvittää että kehitynkö niin nopeasti, mutta ei minua olisi otettu kouluun opiskelemaan jos mulla ei olisi mitään mahdollisuuksia!

-Marisa

1. Esittely

Moi! Olen 16-vuotias Turusta kotoisin oleva tyttö, joka aloittaa tasan kahden viikon päästä opiskelut Ypäjän Hevosopistolla. Tarkoituksena olisi valmistua ratsastuksenohjaajaksi keväällä 2018.

Hevosia olen harrastanut kuutisen vuotta. Olen käynyt kokoajan ratsastuskoulutunneilla. Ensimmäisen 1,5vuotta ratsastin kotimäen tallilla, josta siirryin Metsäkylän Ratsastuskeskukseen. Metsäkylässä olen myös tehnyt tallitöitä huhtikuusta 2014 saakka.

Prinssi, elämäni hevonen ♥ 

Bloggaamista olen "harrastanut" vuodesta 2010. Ensimmäisessä blogissani, marskin poniblogissa kerroin lähinnä lempi-, kisa- ja hoitoponini Prinssin kanssa ratsastelusta. Kyseinen poni on edelleen vahvasti elämässäni mukana vaikka olenkin siitä jo kasvanut yli. Toinen blogini oli ensin nimeltään marisas's life, jossain vaiheessa together we can fly ja loppujen lopuksi sen nimeksi muuttui tuntiratsastajan matkassa. Sitä blogia olen kirjoittanut tähän asti, mutta päätin aloittaa ihan alusta suuren elämänmuutoksen myötä- enää en ole tuntiratsastaja.

Ratsastustaustastani kerron seuraavassa postauksessa lisää. Postausehdotuksia saa laitella tulemaan, toteutan niitä mielelläni.

Adios amigos!

-Marisa