31. Mä tein sen!

Niin tein mitä? No hyppäsin pitkästä aikaa! Viime hyppykerta ei sujunut ihan putkeen, silloin tosiaan mursin käteni. No nyt sujui huomattavasti paremmin!

Ratsukseni sain 5vuotiaan Arskan. Arska ei ole vielä kauaa tuntihevosen hommia tehnyt, mutta jo lyhyessä ajassa siitä on tullut monen suosikki enkä ihmettele yhtään miksi. Jo alkuverryttelyssä Arska puksutti hyvää tahtia pyöreänä menemään ja teki kaiken mitä pyysin. Laukassa ylitimme puomia ympyrällä mikä sujui muuten hyvin, mutta A keräsi siitä vähän kierroksia.

Jatkoimme puomilta kolmelle kavaletille innariväleillä ympyrällä. Ensimmäisellä kerralla Arska livahti viimeisestä ohi, mutta se jäi ainoaksi kerraksi. Se puski päädyssä todella paljon sisälle, mutta sain silti ihan ok tiet joka kerta tehtyä.

Hyppäämisen aloitimme vinolla lähestymisellä. Saimme laukanvaihdot ja paikat onnistumaan oikein hyvin.

Aloitimme radan, joka näkyy videolta, joten en sen enempää sitä selitä. Esteet pysyivät melko matalina ja rytmi oli hyvä, ainoastaan yksi paikka oli hieman pohjassa vinolla. 

Lopuksi tulimme rataa vähän pidempänä ja korotettuna:

Eli ensin pysty, sitten päädyn kautta sarja ja laukanvaihto (1askel sarjavälinä, pysty-okseri), sitten päädyn kautta okserille, okserilta vinolle lähestymiselle. Vinolta päädyn kautta sarja toiseen suuntaan (okseri-pysty), taas päädyn kautta vinolle jolta tiukka käännös vasemmalle ennen sarjaa ja pystyä. Päädyn kautta taas okserille.  

Viimeisestä radasta ei ole materiaalia kun kuvaaja joutui laittamaan Sallalle hevosta. Tunnista jäi todella hyvät fiilikset vaikka aluksi suoraan sanottuna pelotti. Arska oli oikein hyvä ja luotettava alkeisesteratsu♥

Videoon pääset tästä.

30. Kuvia Aulangolta

Tässä nyt ihan muutamia puhelinkuvia Aulangolta.

Hikinen Tatanka treenin jälkeen♥

Nelli

Kissa auttaa :)

29. Analyysiä omasta ratsastuksesta

Moikka! Olen tällä hetkellä sairaana kotona eikä mitään uutta kerrottavaa ole. Ajattelin kuitenkin tehdä teille pienen erikoispostauksen.

Ratsastuksessa on tärkeää tietää oma tasonsa turvallisuuden sekä kehittymisen vuoksi. Liian vaikealla hevosella ratsastaminen voi päättyä ikävästi, jos yliarvioi omat taitonsa.

Heikkouksia on ainakin itselläni helpompi löytää kuin vahvuuksia. Kuitenkin myös vahvuuksia on hyvä välillä miettiä, jokainen on jossain hyvä! Itse pidän hyvänä sitä, että en unohda kehua hevosta. Vaikka itselläni olisi huono päivä, muistan aina kehua hevosta. Hevosen kehuminen on loppupeleissä todella tärkeää, sillä jos sitä ei kehu se ei tiedä tehneensä oikein. Monet hevoset myös selkeästi motivoituvat kehuista. Kehuminen on tärkeää erityisesti nuorilla. Niitä pitää muistaa kiittää aina edes sinnepäin menneestä yrityksestä. Muuten saattaa käydä niin, että hevosella loppuu motivaatio työntekoon, jonka jälkeen motivaatiota on todella vaikeaa saada takaisin.

Heikkouksia keksinkin sitten todella paljon. Olen melko vino, ja se on yksi pahimmista ongelmista mitä ratsastajalla voi olla. Oikea käteni on kovin vallaton: se ei tottele oikeastaan mitään käskyjä. Monet opettajat sanovat myös että vaadin hevoselta aivan liian vähän. Osaan kyllä, mutta en uskalla. Allekirjoitan tämän kyllä, pariviikkoa sitten kun olin Ninan tunnilla Radarilla niin aloin kyllä ratsastaa kun Nina komensi, mutta en yhtään ennen. Ja heti kun aloin ratsastaa, alkoi ponikin työskentelemään ihan eri tavalla.

Yhdessä vaiheessa minulla oli suurena ongelmana könötys: nojasin helposti liikaa eteenpäin jolloin hevosesta tuli etupainoinen eikä sillä ollut mahdollisuutta kulkea ylämäkeen. Nyt olen kuitenkin saanut sen tavan suhteellisen hyvin pois.

ihan järkyttävää.. Syksy 2015

Tasapaino ja mukautuminen ovat asioita, jotka ovat olleet aina minulle suhteellisen helppoja. Niissä on kuitenkin edelleen parantamisen varaa. Pienen ratsastustauon myötä tuntui kuin kaikki lihakset olisivat kadonneet, ja aluksi varsinkin Tatankan harjoitusravissa istuminen oli täyttä tuskaa. Muutenkin lihaskuntoni saisi olla parempi varsinkin vatsalihasten osalta.

Olen myöskin todella kankea, ja tykkäänkin kiivetä hevosen selkään jakkaralta. Toki jakkaralta kiipeäminen on parempi vaihtoehto myöskin satulalle ja hevosen selälle, mutta venyttely tekisi minulle hyvää..

Armelin satula vie mun jalan ihan liian eteen: ei mitään toivoa saada heppaa liikkeelle kun jalka on kainalossa.. 

Haastan nyt kaikki tämän tekstin lukevat bloggaajat kirjoittamaan analyysin omasta ratsastuksesta! Näitä on hyvä tehdä aina välillä.