torstai 25. tammikuuta 2018

42. Ammattilainen mutta työkyvytön

Moikka! Paljon on tapahtunut viime blogitekstin jälkeen. Valmistuin Ypäjän Hevosopistolta 1.12.2017 ratsastuksenohjaajaksi, vaikka välillä meinasi usko loppua. Tein esteratsastuksen opettamisen näytön vielä valmistumista edeltävänä päivänä kuten myös kouluratsastuksen loppunäytön. Koulunäyttö meni ihan ok, sain kaikki radan asiat tehtyä vaikka hevonen oli jännittynyt. Yksi rikko tuli lopussa, kun katsomoon tuli porukkaa joita Armeli säikähti, enkä ratsastanut tarpeeksi napakasti. Esteratsastuksen opettamisen näyttö meni melko huonosti, ja mulle helpompi opettamisen näyttö muuttuikin vaikeammaksi. Läpi pääsin kuitenkin helposti, ja sain paperit perjantaina kouraan!

Työkuviotkin alkoivat vaikuttaa hyviltä vaikka alalla ei ole helppoa saada töitä- minulla oli jopa kaksi työpaikkaa tiedossa! Metsäkylässä kävisin tarvittaessa tekemässä tallia ja pitämässä tunteja sekä jatkaisin parin nuoren kanssa. Lisäksi Mynämäellä on työpaikka, josta myöhemmin lisää.

7.12 sattui kuitenkin onnettomuus, joka vei minulta työkyvyn ainakin moneksi kuukaudeksi, ehkä jopa loppuelämäksi. Olin kaverini Sebastiann kanssa menossa katsomaan toista kaveriamme, Joonasta Niinisaloon inttiin. Turussa oli hyvä ajokeli, mutta Auran jälkeen alkoi tulla räntää vaakatasossa ja tie muuttui jäiseksi. Tiellä oli myös kunnon kerros loskaa jään päällä. Ehdimme ajamaan n. tunnin verran kun autoni eteen juoksi peura. Refleksinä väistin sitä, jonka jälkeen auto joutui vesiliirtoon eikä ohjaus enää palannut. 70km/h tuntivauhdista onnistuin luultvasti saamaan vähän vauhtia pois, mutta se ei auttanut siinä kohtaa kun vastaantuleva kovemmalla nopeudella ja isommalla autolla törmäsi meihin. Siihen loppuvat muistikuvat.


Molemmat selvisimme hengissä ja kaverini voi nyt jo todella hyvin. Itselläni on ollut vähän vaikeampi prosessi. Vammoja oli paljon: niskassa erinäisiä vammoja kuten nivelsiteet poikki, nikamasiirtymiä, verenvuotoa, käteni oli aluksi täysin toimintakyvytön hermovaurion vuoksi mutta alkaa olla kokoajan parempi, pernassa pieni nirhauma joka ei onneksi aiheuttanut toimenpiteitä, kaksi kylkiluuta murtui, aivotärähdys sekä kaksi nikamaa selästä murtuivat. Niskan vaurio aiheutti myös selkäydinnesteen vuotoa, jonka takia (ällötysvaroitus!!) aivoni roikkuivat kalloa vasten. Tästä johtui kamala pääkipu. Onnettomuuden jälkeen olin 8päivää sairaalassa mutta pääkipu vei minut sinne takaisin. Toisella kerralla vietin siellä 6päivää, joiden aikana minulle laitettiin kaksi kertaa veripaikka. Veripaikka tarkoittaa sitä, että kädestä otetaan verta mikä ruiskutetaan selkäytimeen, ja veren punasolut tukkivat niskan vuotokohdan.

Veripaikkaa ei oltu montaa kertaa kokeiltu tällaiseen vammaan, mutta toinen kerta onneksi auttoi. Nyt olen ihan hyvissä voimissa jo, tosin selkä on melko kipeä. Niskatukea piti alustavasti pitää 6viikkoa, mutta aika piteni 11viikkoon.

Sairaslomaa minulla on nyt merkitty 10.3. asti, mutta se tulee jatkumaan pidemmälle. Nyt vain kaikki sormet ja varpaat ristissä että niska paranee hyvin ja pääsen tekemään työtä mitä haluan tehdä!

Paljon on  asiaa ja kaikkea en varmasti muistanut kertoa, mutta jos tulee kysyttävää niin kysykää ihmeessä! Haluan kertoa tästä avoimesti jotta joku muu jolla on sama tilanne voi saada tästä vertaistukea. Muutenkin haluan että pysytte kärryillä missä mennään!

Palailen joku päivä tässä kirjoittamaan koulun loppuajoista vielä tarkemmin, sillä siitäkin on paljon kerrottavaa!